Meillä on oudon rauhallista. Tai no, niin rauhallista, kun meillä vaan voi olla. Aatami muutti eilen Mänttään Ilmin (Miselin Marsannay) ja Lyyli -käppänän kaveriksi. Mulla on nyt tylsää, kun painikaveri lähti. En mä ole vinkunut sen perään, mutta vähän olen yksinäinen. Aatamin kanssa oli niin kiva leikkiä, kun se oli mahdottoman reipas poika. Ja iltaisin pidin sitä hyvänä hellien.
Heidi kertoi, että Aatami oli uudessaan kodissaan heti kuin "kotonaan". Reippaasti alkoi heti leikkimään Ilmin kanssa. Ilmi sai siis hyvän painikaverin. Ensimmäinen yökin oli mennyt Ilmin kanssa peiton alla. Ihanaa, että Aatamilla on hyvä osaava koti ja kavereita.
Heidi yritti ottaa Aatamista pönötyskuvia maanantaina, mutta ei ne onnistunut. Ei Aatamia kiinnosta keikoilu pöydällä, vaan se haluaa touhuta. Mä jouduinkin sitten itse pöydälle pönöttämään. Se on vähän tylsää, mutta sujuuhan se, kun saa nameja kiitokseksi.
Käytiin muuten viime viikonloppuna taas Alajärvellä moikkaamassa kavereita. Tällä kertaa en päässyt Haltin kanssa painimaan, mutta olin mukana japsilenkillä. Siellä oli paljon japseja ja yksi bordercollie. Sen Raina-bortsun kanssa päästettiin menemään niin, että lumi vain pöllysi. Pääsimme Aatamin kanssa myös kurkkaamaan aamulla ammuttua kettua. Aatami tepsutteli rohkeana ketun ympärillä nuuskuttaen. Mä innostuin kanssa ketusta, mutta vähän noi äitihormoonit vielä mua rauhoittaa. Kun ei se kettukaan ärsyttänyt maatessaan lahnana maassa... Mutta hieno se kyllä oli. Aatami sai myös sirun niskaansa ja reippaasti poika otti sen vastaan.
No mut nyt sitten mennään kohti kevättä ja uusia tuoksuja! Joitakin näyttelysuunnitelmiakin on kuulemma viritteillä :)
Moikka! t: Gini
