Ginin sijasta näppistä naputtelee tällä kertaa Heidi. Olen pyörinyt näyttelykuvioissa vajaat 15 vuotta aktiivisesti ja kokenut isommatkin ryhmäkehät japsieni kanssa. Mutta yksi olennainen näyttelyväen tapahtuma on jäänyt kokematta, Champions of Champions gaala. Nyt tuli mahdollisuus päästä seuraamaan Suomen kauneimpien koirien kutsukilpailua ja nauttimaan hyvästä ruoasta sekä seurasta. Pääsin Ginin velipuolen Enzon kannustusjoukkoihin eilen Vantaan Fur centeriin. Enzo eli Miselin Maxfactor on upeassa kunnossa ja saikin paljon huomiota ja ihasteluja näyttelykerman keskellä.

Enzo ja Anne häkkialueella

Enzo oli matkustanut Kiimingistä saakka omistajiensa Annen ja Nikon kanssa aamulla Vantaalle. Enzossa ei näkynyt lainkaan merkkejä matkaväsymyksestä, vaan jätkä esiintyi UPEASTI kierros kierrokselta. Se voitti monta kovaa koiraa ja ylsi neljännelle kierrokselle. Enzon voittanut norfolkinterrieri oli lopulta toisella sijalla koko kilpailussa. Joten Enzo ei todellakaan hävinnyt huonolle koiralle. Hienoa, että parsonkin huomataan tyypillisimpien näyttelyrotujen seasta!!

Niko, Anne ja Katriina

Enzo kasvattajansa kanssa odottelemassa taksia

Aamuyöstä korkkarit lensivät nurkkaan ja tutun turvalliset villasukat tainnuttivat väsyneet juhlijat uneen...

Paparazzin tuotoksia näemme myöhemmin lisää

Kiitos Leena, Niko, Enzo, Anne, Jaana ja Katriina loistavasta seurasta! Otetaanhan uusiksi?!?

Viime viikon aikana olen päässyt leikkimään kamujen kanssa!

"Mökön ja Bonzon välissä... kumpi on kumpi?!?"

"Älä nyt karkuun lähde!"

"Halti -mun paras pohjalaanen kaveri"

"Nää pohjanmaan blondit on ihan hulluja"

"Piti kivuta välillä ylemmäs huilaamaan"

Kokoonnuimme tänään taas Ikaalisiin kettuilemaan. Joukossa olivat mä, Mitzi, Siiri, Elmeri, Urho ja Nemo. Tällä kertaa me ei kettuiltu kotiväelle vaan haukuttiin (ja lujaa) Ristoa. Risto on kuulemma Ritaa säyseämpi, mutta kummasti se irvisteli meille takaisin. Me Miselin 42. kakarat oltiin raivokkaan tehokkaita ja hienosti mentiin myös ekaa kertaa ahdingon läpi Riston perään. Mitzi-mummokin huitas putkeen lähes 10 vuoden iästä huolimatta! Elmeri onkin jo konkarimainen ja suoritti tehtävänsä hienosti. Nemo oli ihana poika, joka vain leikkisi kaikkien kanssa, jopa ketun! Mutta lopulta tuli vähän haukkua myös Nemolta, siitä se lähtee.

Alla olevasta linkistä pääset katsomaan mun menoa putkessa:

www.youtube.com/watch

Kyllä toi kettuilu on superhauskaa ja jatkamme harrastusta ehdottomasti. Siiri ja Elmeri muuttavat patonkimaahan, mutta toivottavasti tavataan heitä kettuilun parissa viimeistään kesällä.

Mummo tuli putkesta -ainakin melkein

Galleriassa on lisää kuvia ja videoita meistä hurrrrrjista kettukoirista =)

Terkuin, GT

Kyllä on mahtavaa, kun on lunta! Mä rakastan pelata jalkapallolla umpihangessa. Hännänpää vain vilkkuu hangesta ja välillä pallo lentää kaaressa. Olen vaan niin ahkera pelaaja, että piha on jo lähes tampattu. Mutta hauskaa on silti, katsokaa vaikka:

www.youtube.com/watch

"wuhuuuuu!"

Muutenkin olen ollut kovin kerkeeväisellä tuulella. Juuri äsken kolkuttelin ikkunan takana, jos joku päästäisi mut sisään. Kyllä muuten vauhdilla aukesi ovi, kun Heidi huomasi mun istuvan ikkunalaudalla. Sinne pääsin näppärästi Siirin rattaiden kautta. Siiri muuten omaa hyvät unenlahjat, kun ei huomannut mun loikkivan päällänsä rattaissa ;) Kissaksi mua muutenkin välillä nimitetään, kun tykkään kiipeillä sohvan selkänojilla ja nukkuakin siellä...

"olen niin hoikka, että hienosti mahdun tässä nukkumaan"

Siirin kanssa ollaan alettu painimaan. Siiri tykkää mönkiä sohvalla ja mä kanssa. Kivaa, että on toi ihmis-Siiri mun kanssa leikkimässä, kun siskoplikkaa ei olla nähty sitten Helsingin reissun.

"kutiatko korvasta?"

Heitänpä haasteen sisaruksille ympäri Suomen, että jokos te osaatte pyytää ulos pissalle?!? Mä olen sen meinaa (kuulemma vihdoin) hokannu tässä joululoman aikana. Ihan kuulkaas juoksen ovelle tarpeen iskiessä. Ovat nuo ihmiset musta niin ylpeitä (tai helpottuneita)!

Nauttikaahan lumesta!

Terkuin, GT

Kiitos kaikille ihanille parson ystäville ja tutuille kuluneesta vuodesta!

Erityisesti Jaana-kasvattajalle erinomaisesta yhteistyöstä ja ystävyydestä! Urholle, Siirille ja Lotalle perheineen sekä Leenalle karvanaamoineen; olen iloinen saadessani teistä uusia ystäviä.

Jatketaan touhuja taas ensi vuonna, nyt nautitaan joulusta!

Gini on tällä hetkellä niin raato, puhki, taju kankaalla, ettei pysty raahautumaan koneelle.  Oli hieman rankka reissu Helsingissä. Joten Heidi kirjoittaa viikonlopun kuulumiset tänne.

Gini viihtyi lattian rajassa suurimman osan ajastaan messukeskuksen V-09 ja PMV-09 näyttelyssä. Kaikki parsonit olivat Ginin mielestä niin ihania, että piti pistää leikiksi. Työstähän tuollainen riehuminen käy. Lauantaina riehuminen jatkui kehässäkin ja liikkuminen kehässä meni hihnassa kiskomiseksi.  Tuomari antoi H:n Ginille, mutta arvostelu ei ollut ollenkaan niin huono, kun tuloksesta voisi kuvitella:

"Hyvin narttumainen. Hyvät mittasuhteet. Pään ja rungon tulee vielä kehittyä. Hento kuono-osa, kovin kapea alaleuka. Hyvät pienet korvat. Kaunis ylälinja seistessä, liikkeessä tulisi olla ryhdikkäämpi. Hyvä takaosa. Erinomainen karvapeite. Hyvät sivuliikkeet."   Veli-Pekka Kumpumäki

Sunnuntaina virtaa riitti edelleen lattialla pyörimiseen ja Maisa-tädin sekä Figo-sedän kanssa riehumiseen. Treenit kehän laidalla sujuivat hyvin, mutta kehässä vauhti ja kaverit veivät mennessään. Yhtään kunnon ravausaskelta ei tullut, mutta onneksi Gini malttoi seistä edes melko rauhassa. Tuloksena sunnuntaina EH4, kannustavalla arvostelulla. Samat asiat tulevat esille kaikissa Ginin arvosteluissa eli hyvä rakenteinen ja lupaava koira, mutta on vielä aivan kehittymätön. Suloinen kakara :) Alla Helge Kvivesenin arvostelu:

"Mycket söt feminin baby. Ännu mycket ofärdigt. Behöver utvecklad i sin huvud om hon skall jobba. Bra vinklad skuldrav men stel överarm. Bra överlinje och svansansättning. Mycket knappt knävinklar. Mycket bra päls. Ändå mycket ostabila rörelser. Härligt attitude o mycket lovande."

Gini Leenan pusuttelussa. Tämä rooli on Ginille luotu!

Hienosti Gini jaksoi koko viikonlopun, vaikka tällainen näyttelyturnee on sille uusi kokemus. Mulla oli myös japaninpystykorvia mukana, joten Gini joutrui odottelemaan mökissään japsikehien ajan. Japsikehällä Gini olikin pieni suloinen maskotti :)

Oli oikein mukavaa nähdä Ginin sukulaisia omistajineen ja tietysti Jaana-kasvista myös. Olette mukavaa sakkia ja aika teidän kanssa sujui vauhdilla. Seuraavat kinkerit sitten tammikuun lopussa!!!

Kettu-keskiviikko ja show-sunnuntai. Viime viikon ohjelma. En tiedä kummassa tapahtumassa oli enemmän virikkeitä, mutta vauhdikkaita päiviä oli molemmat.

Lähdimme eilen koko perhe Turkuun. Jätettiin Heidin kanssa Toni ja lapset Vernerin kummilaan Turun keskustaan. Kurvasimme ison messuhallin pihaan ja uteliaana marssin satojen koirien sekaan sisälle. Ensimmäinen kokemukseni isosta hallinäyttelystä on positiivinen. Shoppailtiin (sain oman hiihen!) ja tutustuttiin muihin parsoneihin kehän laidalla. En kyllä ymmärrä, miksi Heidi mua kävelytti edes-takaisin ainakin tuhat kertaa, vaikka ei oltu edes kehässä vielä. Kai yritti saada musta ylimääräistä virtaa pois tai jotain. Nelivedolla pääsisi kehäkierroksen paljon nopeammin!

Vähän mä yritin kiihdyttää välillä, mutta kauniisti muuten esiinnyin. Tuomari tuli vielä tuloksen selvittyä kehumaan, kuinka tein hyvän työn tänään kehässä :) Minä pieni kakara (9kk) aikuisten joukossa.

Pöydällä pönöttämistä

Tuomari jakoi kaikille junnunartuille erittäin hyvät eli eh:t. Itse kipusin luokkani toiseksi. Kovasti mua kehuttiin elegantiksi, naiselliseksi, hyvän kokoiseksi.... mutta tarvitsen aikaa. Minäkö, kakara, aikaa?!? No joo, kyllä. Kasvatellaan lihaksiaja luita, annetaan rungon tiivistyä jne. -tai jotain. Kivaa oli joka tapauksessa ja Heidi oli kanssa tosi tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa!

Korva hörössä kuuntelen tuomarin arvostelua...

Kehän jälkeen takaisin Turun keskustaan. Siellä muuten oli aikamoinen vilinö tällaiselle maalaiskoiralle. Oli autoja, ihmisiä, polkupyöriä, koiria... Lähdettiin kävellen keskustan läpi joulutorille. Mä aina haluaisin ilmoittaa auton tulosta, mutta enhän mä pysyny mitenkään tollaisen automäärän perässä. Ihmisiäkin vilisi niin, että pää meni melkein sekaisin. Onneksi edes muutama pysähtyi mua rapsuttelemaan. Aika vilinä tuolla cityssä. Kotimatkalla nukutti hyvin auton hurinan rauhoittamana....

Kohti uusia tuulia, GT

Verneri hoki tänään hoidosta tullessaan, että nyt lähdetään metsästämään kettua. "Aadoolf, nyt lähdetään metsälle", Verneri huusi. No joo, matka oli pitkä ja pimeä. Pimeällä pihalla kuului koirien haukuntaa. Mutta ei me mihinkään metsään menty. Ja Adekin jäi autoon. Mutta kettu siellä oli...

... nimeltään Rita.

Mitzi täyttää kohta jo 10 vuotta ja silti mummossa riitti virtaa! Liekkö näössä tai hajuaistissa vanhuuden vaivaa, kun ei heti haukku alkanut. Mutta pienen tuumailun jälkeen meteliä riitti.

Mä äkkäsin heti ketun, kun samaan tilaan pääsin. Olisin halunnut mennään suoraan putkeen, mutta eihän kettu siellä ollutkaan. Tv:ssä se tirkisteli ja mä annoin palaa -HETI JA TÄYSILLÄ!

Siiri-siskokin haukku hienosti ketun. Kyllä meissä vaan pippuria on. Harmi, kun Lotta-sisko ja Urho-veli joutuivat perumaan tulonsa. Kyllä olisi ollut hauskaa olla oikeen sisaruslauman kanssa uhoamassa. Mutta ensi kerralla sitten koko pirkanmaan sisarusporukalla Ritaa moikkaamaan.

Kuvagalleriassa löytyy Lundin Tonin ottamia kuvia sekä videon pätkä.

Käytiin Urkkis-veljen kanssa moikkaamassa Jaana kasvista ja Hanna-mummoa Mikkelissä. Mummo yritti köpötellä meidän perässä parhaansa mukaan. Ulla-äippä pysyi pihan perällä, kun tuoksui kuulemma velipojan nenään liian hyvältä... Oma äiti.

Tarviiko ny iholle tulla?!?

Urho suunnittelee kasvattajan haukkaamista... taisi käydä toisin päin.

Mä vaan sievistelin

Hullun kiilto silmissä valmiina isoihin kisoihin :D

Meillä satoi eilen ensilumi! Olinhan mä keväällä nähnyt vähän lunta, mutta olin niin pieni, että en oikeen muistanut millaista se oli.  Ade innostui kovasti lumipalloista.

Lumessa on kivaa riehua ja pelata jalkapalloa!

Mitzi on aurinkoa rakastava koira ja halusi hangesta lämpöiseen....